Täytyy kyllä sanoo et siis raha on tärkeä asia, mutta missä menee se raja. Oon kans saanut tollasii tekstareita. Joskus kävi niin, että nukuin vielä lauantai aamulla ennen yhdeksää kun tuli tekstari "Hei. "Jorma" on sairastunut. Voitko tulla töihin puoli kahdeksitoista?" Siinä vaihees unen pöppöräs katton viestiä ja aattelen "voi jumankauta." Siis tottahan mä sitten menin, se vaa että jouduin perumaan kaikki "tapaamiset" (suunnitelmat) koska piti mennä sinne töihin ja olla siä iltaan saakka. Mun kaverit tykkäs tosi paljo, koska oltais menty elokuvii. Mun vanhemmat aina sanoo että raha ensi sitte hömppä. Onhan se tosi, mutta kyllä se siinä vaihees ottaa nii saatanasti päähä ku tulee tunnin sisällä varoitus että meet töihin. (Ainaha ne kysyy mut ne kyl olettaaki et sä meet kans. Sä tarviit sitä extrarahaa.) Ja opiskelijana ne odottaa viä enemmä sitä ripeyttä ja repäisyä et "joo tottakai" vastausta. Ihanaa olla töissä käyvä opiskelija eikö?
Mikä on mun mielestä tässä ainut plussa on raha. Kaikki tarvii rahaa, paitti ne jotka on sika miljonäärejä ja vie vaan pikku koiriaan hierontaan eläinhoitolaan. Samperi.. Anyways.. Mä tykkään tehdä työtä ja myyjän työ on ihan jees työ. Mutta en todellakaan halua jäädä myyjäksi. Enkä kadehdi niitä perheen isiä tai äitejä jotka tekevät juuri tätä työtä ja saavat minimivaroituksia et tarttee sitä töihin asap.
Nyt on kyl korkeet haaveet ees siihe et pääsee töihin sinne minne koulutusta hakeeki. :) (en kerro vielä mihin haen ja mitä...mä EHKÄ kerron sitte ku oon EHKÄ päässy johonki..eli hiljaisuus ei meinaa sitä että ehkä en ookkaa päässy mihinkää) ;)
No nyt riittää..bye bye
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti